Susi

Kävelen kohti kotia. On yö ja kuu on pyöreä. Olen yksin omissa ajatuksissani, tunnen ihollani kylmän talvi yön. Se saa minut kananlihalle. Kuulen ulvontaa jostai tuolta kaukaa. Päätän lähteä katsomaan mikä aiheutti tuon äänen. Kävelen kohti ääntä. Näen ison valkoisen suden joka ulvoo kuuta lumisella kalliolla. Kävelen kohti sutta. Se ei reagoi vaikka kävelen kohti sitä vaan sen siaan istahtaa maahan. Viimein susi huomasi minut, En pelännyt sitä, vaikka tiesin että se voisi repiä minut riekaleiksi. Kävelen edelleen sitä kohti, seison suden vieressä. Istahdin sen viereen. Se ei pelännyt minua, laskin käteni sen selälle. Tunnustelin suden karheaa turkkia. Susi kääntyi katsomaan minua. Säikähdin suden sinisiä silmiä ja sen kunnioittavaa katsetta. En koskaan elämässäni ollut nähnyt niin lumoavaa katsetta. Sitten kaikki oli POISSA. Makasin omassa huoneessani omassa sängyssäni. Kaikki tämä oli ollut vain


                                                            UNTA.