Uskomatonta

Olen matkalla kotiin . Pääsin töistä aijemmin kuin oli tarkoitus. Ajatukseni pyörivät työasiossa. Havahduin pakkomielteeseen tunteseen joka sai minut ajattelemaan rakasta Edvaldia. Hänelle olin koko elämäni vannonut sanonut  rakastavani häntä koko loppu elämäni. Äkkiä huomasin olevani lähempänä kotia kuin olin kuvitellut. Pysäköin auton ja nousin autosta puoliunessa. Vaapuin ovelle avasin oven ja menin sisälle. Jätin avaimet eteisen lipaston pälle ja takin eteisen naulakkoon ja, lähdin laahustamaan kohti yläkertaa. Portaat tuntuivat niin pitkiltä ja raskailta että melkein hengästyin kun kapusin niitä. Vihdoi oli makuuhuoneen ovella, avasin oven hiljaa koska ajattelin että Edvald nukkui jo. Ei voi olla totta! huusin ja paiskasin oven kiinni. Edvald tajusi että olin nähnyt koko tilanteen mutta, siinä vaiheessa olin jo eteisessä. Edval syöksyi rappuset alas ja juoski keskelle parkkipaikka. Hän ehti kuin ehtikin autolle ennenkuin ehdin käynnistää auton. Hän avasi auton oven ja tarttui minua kädestä kiinni. Tempaisin käteni ja nousin autosta. En keksinyt muuta sanottavaa kuin, PETTURI!. Asiat jotka mieleeni jäivät olivat kuinka käänsin Edvaldille selkäni ja huristin autolla tieheni. Auton sivupeilistä katsoin kuinka Edvald kaatui polviensa varaan itki ja kirosi itseään. En miettinyt hetkeäkään vaan ajoin suoraa päätä mummille. Hänelle kerroin kaiken, aivan KAIKEN. Koputin mummin oveen, olin kuin pieni orpo tyttö keskellä sotaa tai niin pääni sanoi. Mummi ei tullut ovelle, koputin uudelleen. Mummi kiiruhti hätääntyneen näköisenä ovelle. Mikä hätänä kultaseni? mummi kysyi. Retkahdin mummin kaulalle ja itkin, sain itkuni keskeltä sanotuksi vain Edvald suuteli jotain toista, ja itkin taas. Mummi talutti minut sohvalle, haki teetä ja peittoja. Voinko olla täällä nyhkytin kysyessäni mummilta. Tottakai saat kulta pieni. Nukahdin pian sen jälkeen kun mummi oli käärinyt minut peittohin ja sanonut Hyvää yötä. Aamulla heräsin ovikellon pirinään. Nousin päätäväisesti ylös ja kiiruhdin ovelle. Kukapasmuukaa ovella olisi voinut olla kuin Edvald. Hän tempaisi oven auki ja kaappasi minut syliinsä ja suuteli minua. Sun täytyy antaa mulle anteeks, en pysty elää ilman sinua. En pystynyt sanomaa Edvaldille ei. Sanat vain lipesivät suustani, Rakastan sinua. Edval suuteli minua jälleen vastasin suudemaan. Oot tärkeintä koko maailmassa.
                                                 RAKASTAN SINUA.


tämä musiikki inspiroi minua tarinassa