Murettu sydän (osa 1)
3.06.2014
Itken, itken. Hän on poissa. Hän ei ole enää täällä. En näe häntä enää koskaan. Hänet on viety pois, pois luotani. Tunnen vain tuskaa, se tuntuu kipuna rinnassani. Sydämmeni oli särjetty mutta en vain itse tajunnut sitä. Koko elämäni ja tulevaisuuteni oli hajoitettu edestäni, tuhottu täysin. Olin ennen onellinen mutta nyt kaikki se on muuttunut tuskaksi. Minäpä kerron mitä tapahtui.
Oli 18.09 2012. Olin tulossa koulusta kotiin. Törmäsin yhteen kummaliseen poikaan.Hän oli erikoinen, erillainen kuin kaikki muut. Siis törmäsimme aivan oikesti kaaduin ja tiputin kaikki kirjani. Poika ojensi kätensä minulle ja auttoi minut ylös. Keräsin nopeasti kirjani ja olin jo lähdössä kunnes poika sanoi nimensä: "Hei oon muuten Noel". Ja sitten hän vilautti ihanan hymynsä. Muistan sen vieläkin. Huikkasin hänelle nopeasti: " Mä oon Amelii, kiitti muuten avusta mut mun pitää mennä joten moikka". Seuraavana aamuna heräsin hymyillen. Aurinko paistoi muodostaen ihania juovia lattiaan sekä seiniin. Kauniinpaa aamua en edes osaa kuvitella. Nousin jo varhain ylös. Halusin käydä lenkillä.Vaihdoin lenkkivaatteet ylleni ja solmin hiukseni poninhänälle. Nappasin vielä kuulokkeet pöydältäni ja lähdin ulos. Laitoin soimaan tämän musiikin https://www.youtube.com/watch?v=SWmScbHu7vY. Juokseminen tuntuu aamulla kevyimmältä ja mieli on silloin rauhallinen. Kuulin takaani outoa ääntä, ikään kuin huutoa. Käänyin katsomaan ja tietenkin jatkoin yhä juoksemista. En tajunuut katsoa eteeni joten juoksin sitä samaa poikaa päin. Tai no oikeastaan kaadui hänen päälle.
kommentoikaa jos halutte et jatkan tätä tarinaa.
Itken, itken. Hän on poissa. Hän ei ole enää täällä. En näe häntä enää koskaan. Hänet on viety pois, pois luotani. Tunnen vain tuskaa, se tuntuu kipuna rinnassani. Sydämmeni oli särjetty mutta en vain itse tajunnut sitä. Koko elämäni ja tulevaisuuteni oli hajoitettu edestäni, tuhottu täysin. Olin ennen onellinen mutta nyt kaikki se on muuttunut tuskaksi. Minäpä kerron mitä tapahtui.
Oli 18.09 2012. Olin tulossa koulusta kotiin. Törmäsin yhteen kummaliseen poikaan.Hän oli erikoinen, erillainen kuin kaikki muut. Siis törmäsimme aivan oikesti kaaduin ja tiputin kaikki kirjani. Poika ojensi kätensä minulle ja auttoi minut ylös. Keräsin nopeasti kirjani ja olin jo lähdössä kunnes poika sanoi nimensä: "Hei oon muuten Noel". Ja sitten hän vilautti ihanan hymynsä. Muistan sen vieläkin. Huikkasin hänelle nopeasti: " Mä oon Amelii, kiitti muuten avusta mut mun pitää mennä joten moikka". Seuraavana aamuna heräsin hymyillen. Aurinko paistoi muodostaen ihania juovia lattiaan sekä seiniin. Kauniinpaa aamua en edes osaa kuvitella. Nousin jo varhain ylös. Halusin käydä lenkillä.Vaihdoin lenkkivaatteet ylleni ja solmin hiukseni poninhänälle. Nappasin vielä kuulokkeet pöydältäni ja lähdin ulos. Laitoin soimaan tämän musiikin https://www.youtube.com/watch?v=SWmScbHu7vY. Juokseminen tuntuu aamulla kevyimmältä ja mieli on silloin rauhallinen. Kuulin takaani outoa ääntä, ikään kuin huutoa. Käänyin katsomaan ja tietenkin jatkoin yhä juoksemista. En tajunuut katsoa eteeni joten juoksin sitä samaa poikaa päin. Tai no oikeastaan kaadui hänen päälle.
kommentoikaa jos halutte et jatkan tätä tarinaa.
Kommentit
Lähetä kommentti