Suuria tunteita

Kävelen kohti linja-auto asemaa. Aion karata, vanhempani eivät anna minun nähdä rakkaintani. Pakenen kauas pois. Olen melkein jo unohtanut miltä rakkaimpani näyttää. En ole nähnyt häntä kuukausiin. Muistan vain hänen äänensä ja kuinka hän laulaa. Muistan ne katseet, ne nolostuneet ilmeet ja punaiset posket. Mutta erityisesti muistan sen onnellisen tunteen. Tällä hetkellä sisälläni on vain tyhjyyttä. Mietin mahtaako hän edes muistaa enää minua hän on jo varmaan rakastunut johon kuhun toiseen. Kävelen aseman ovelle. Nappaan ovenkahvasta kiinni ja avaan oven. Kävelen rappuset alas ja istahdan penkille. Alan itkeä, itken ikävää. Mietin vain etten tulisi näkemään häntä enää ikinä. Kuulen takaani huudon: Salli! Se oli hän, rakas  Joakim. Juoksen hänen syliinsä  halaan, halaan ja halaan. Kuiskaan hänen korvaansa hiljaa: Mulla oli sua tosi kova ikävä